Lehtivuori

Sivun sisältö

Lehtivuoren alue

Lehtivuori kohoaa noin 171 metriä merenpinnan yläpuolelle ja on yksi Lempäälän korkeimmista paikoista. Koko sitä ympäröivä alue on merkittävä luonto- ja ulkoilukohde sekä jääkauden muistomerkki kivikkoineen. Luonto on monipuolinen. Alueella on useita erityisen arvokkaita luontotyyppejä. Lehtivuori on LemPi-metsän ja nykyisen moottoritien itäpuolella. Se sijaitsee Ruskontien eteläpuolella ja Paunun asuinalueen pohjoispuolella, noin puolentoista kilometrin päässä LemPi-metsän rajauksesta. Lehtivuorta uhkaa Sääksjärven osayleiskaava.

Lehtivuori, ”Yoldiameren saari”, on Lempäälän synnyinpaikka

Lehtivuori oli yhdessä Vuoresvuoren ja Multivuoren kanssa jääkauden jälkeen Yoldiameren pinnan yläpuolella. Alueen opastaulun sanoin Lempäälästä näkyi mannerjään sulettua ”aluksi vain Vuoresvuori, Multivuori ja Lehtivuori”. Muualla lainehti meri.

Paunun alueella oli vuonna 2007 Lehtivuoresta kertova opastaulu, Lehtivuori-taulu. Sen osat ovat alla.

Lehtivuori-taulun vasen puoli: otsikko ”Lehtivuori – Yoldiameren saari” ja peruskarttaote Lehtivuoren ja Höytämönjärven alueesta

Lehtivuori-taulun vasen puoli Paunun alueella vuonna 2007. Kuvaaja: Vesa Rissanen

Lehtivuori-taulun oikea puoli: pöllökuvitus, kalottivuoren poikkileikkaus ja kartta Yoldiameren aikaisista saarista Vuoresvuori, Multivuori ja Lehtivuori

Lehtivuori-taulun oikea puoli Paunun alueella vuonna 2007. Kuvaaja: Vesa Rissanen

Lehtivuori-taulun teksti jääkauden jälkeisestä saarihistoriasta ja näköalapaikasta

Lehtivuori-taulun tekstiosa jääkauden jälkeisestä saarihistoriasta ja näköalapaikasta Paunun alueella vuonna 2007. Kuvaaja: Vesa Rissanen

Taulun teksti kirjoitettuna

Kun pitkä ja kylmä jääkausi vihdoin päättyi ja mannerjää suli noin 10 000 vuotta sitten Lempäälästä näkyi aluksi vain Vuoresvuori, Multivuori ja Lehtivuori. Muualla lainehti aava meri.

Näistä kolmesta saaresta Lehtivuori on hieno esimerkki ns. kalottivuoresta, mäestä jonka laen moreenipatjan ravinteita meri ei ole koskaan päässyt huuhtomaan.

Kannattaa kipaista vuorelle, kulkea jonkin matkaa aitauksen viertä ja ihailla vaikkapa kaunista näkymää Höytämöjärvelle ja Hervannan ”kivikylään”.

Lehtivuori-taulun teksti rinteiden kasvillisuudesta ja lehtokasveista

Lehtivuori-taulun tekstiosa rinteiden kasvillisuudesta ja lehtokasveista Paunun alueella vuonna 2007. Kuvaaja: Vesa Rissanen

Taulun teksti kirjoitettuna

Kasvillisuuden vaihtuminen rinteiltä laelle tultaessa näkyy selvimmin eteläpuolella noustaessa Hirvi-Simunan kiviltä vuorelle, ja tarkkasilmäisimmät löytävät jopa vanhojen muinaisrantojen kivikkovöitä.

Silmiinpistävintä on kuitenkin monien hienojen lehtokasvien esiintyminen aivan mäen laella, vaikka ne rinteiltä puuttuvatkin. Varsinkin aitauksen sisäpuolella on lehmusta, vaahteraa, linnunhernettä ja monia muita lehdon kasveja.

Höytämöjärven puolella rinteen alaosa on upeaa lehtoa. Suurten kuusten alla kasvaa lehmuksia, vaahteroita, konnanmarjaa, imikkää ja sinivuokkoja – samoja lajeja kuin vuoren rehevällä laella.

Suomessa jääkauden jälkeisten merien ja järvien muinaisten rantojen kerrostumat peittävät runsaan prosentin maa-alasta (1,3 %, Suomen ympäristö 32/2011, s. 32). Yoldiameren aikaiset rannat ovat harvoin yhtä selväpiirteisiä kuin myöhemmät, koska maa kohosi silloin noin 10 metriä sadassa vuodessa ja rannat nousivat nopeasti aaltojen ulottumattomiin. Lehtivuoren alueella rantamuodostumat ovat silti hyvin havaittavissa. Niitä ovat rantaterassit, kivivyöt ja pirunpellot eli aaltojen pesemät louhikot. Rantamuodostumat ja suuret siirtolohkareet sijoittuvat erityisesti alueen keski- ja länsiosiin.

Muinainen ranta jättää moreeni- ja kalliomäkeen tunnistettavat jäljet: huuhtoutumisrajan eli ylimmän rannan, sen yläpuolelle jääneen huuhtoutumattoman moreenikalotin, kivivyöt, huuhtoutuneen kallioalueen, pirunpellon ja alempana rantavallit. Ne on piirretty havainnollisesti ympäristöministeriön julkaisun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat kuvaan 31 (Suomen ympäristö 32/2011, s. 34, piirros H. Kutvonen, GTK).

Lehtivuoren pirunpelto

Lehtivuoren pirunpelto. Kuvaaja: Pirkko Harsia

Lehtivuoren suojellut lehmusmetsiköt

Lehtivuoren laella ja sen itärinteessä on kaksi luonnonsuojelulain nojalla rajattua jalopuumetsikköä. Pirkanmaan ympäristökeskus määritteli molempien rajat 18.11.2003. Lehtivuoren jalopuumetsikkö on 0,73 hehtaaria vuoren laella, osittain puolustusvoimien aidatulla alueella. Siellä kasvaa noin 83 jalopuuta, joista noin 80 on lehmuksia ja kolme vaahteroita. Helininlahden jalopuumetsikkö on 4,75 hehtaaria Lehtivuoren itään viettävässä rinteessä Höytämönjärven rannan tuntumassa. Siellä kasvaa noin 39 runkomaista lehmusta ja neljä vaahteraa sekä satoja nuoria lehmuksia. Birgitan polku kulkee metsikön läpi.

Rajauspäätös luettelee toimet, jotka ympäristökeskuksen mukaan voivat vaarantaa luontotyypin säilymisen. Luettelon ensimmäinen kohta on ”rakennusten, rakennelmien ja teiden tekeminen”. Sen jälkeen tulevat maa-ainesten otto, ojittaminen, jalopuiden poistaminen, muun luontaisen kasvillisuuden hävittäminen, moottoriajoneuvoilla ajaminen, maastopyöräily ja leiriytyminen. Rajaukset ovat yhä voimassa. Kunnan arvokkaiden luontokohteiden luettelossa molemmat metsiköt ovat luonnonsuojelualueita.

Vuoden 2001 luontoselvitys sanoi, minne ei pidä rakentaa

Kun Lehtivuoren ja Paunun välistä aluetta alettiin kaavoittaa, kunnan tekninen toimi laati alueesta luontoselvityksen. Kari Laamasen raportti 24.6.2001 kattaa noin 58 hehtaaria Ruskontien ja Höytämön asuntoalueen välissä. Se nimeää kymmenen avainbiotooppia: Hirvi-Simunan luolan, kalliojyrkänteen ja luolan, viisi pirunpeltoa, kallion, kivisen jyrkänteen, vanhan kulomännikön, ison männyn, korpisuot, lehdot ja korven. Johtopäätökset ovat lyhyet: ”Avainbiotoopit tulisi jättää rakentamisen ulkopuolelle.” Lisäksi: ”Hirvi-Simunan luolan ympäristön männikkö olisi hyvä kaavoittaa keskuspuistoksi. Birgitan polun yhteydet tulisi turvata.” Selvityksen mukaan rakentaminen valuma-alueelle on riski Iso-Kyynärölle ja Höytämönjärvelle. Riittäväksi suojaksi se arvioi vähintään 200 metrin rakentamattoman vyöhykkeen järviin, jos rinteiden vesiuomat jätetään luonnontilaan. Sääksjärven osayleiskaava ei noudata suositusta. Lehtivuoren rinteillä kolme sen rakentamisvarausta ulottuu alle 200 metrin päähän Iso-Kyynäröstä ja Höytämönjärvestä, lähimmillään noin 85 metriin.

Kunnan oma kartoitus luokitteli Lehtivuoren alueen vuonna 2023 luontoarvoiltaan tavanomaiseksi, koska suojellut osat on erotettu omiksi kohteikseen ja jäljelle jäävä metsä on hakattua talousmetsää. Samassa kartoituksessa alueelta on kuitenkin kirjattu hajuheinä, viirupöllö, palokärki ja metsälehmus. Muut hankkeiden vieressä olevat kohteet ovat sivulla Luontoarvot ja lajisto.

Lehtivuoren asemakaavan luontoselvitykset

Lempäälä valmistelee Lehtivuorelle asemakaavaa (nro 1103). Kaava tuli vireille helmikuussa 2023. Kunnan kaavoitusohjelmassa alueen asukasluvun kasvuksi on arvioitu 1 500 henkeä. Aikataulua ei ole lyöty lukkoon, mutta kunnan alustavana tavoitteena on laatia kaavaluonnos vuoden 2027 aikana.

Kaavaa varten tehty luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys kattaa noin 86 hehtaaria. Suojellut jalopuumetsiköt eivät kuulu siihen. Selvitys rajasi alueelta 23 arvokasta luontotyyppikohdetta. Niistä 19 on uhanalaisia luontotyyppejä, muun muassa lehtoja, lehtokorpia ja kaksi äärimmäisen uhanalaista kangaskorpea. Kaksi lähteikköä on vesilain suojelemia ja kuuluu ylimpään arvoluokkaan. Lisäksi selvitys löysi yhden luonnonsuojelulain mukaisen jalopuumetsikön. Alueelta ei selvityksen mukaan ollut aiemmin rajattu yhtään metsälain erityisen tärkeää elinympäristöä. Nyt niitä löytyi neljä. Kunnan oma kartoitus oli vuonna 2023 luokitellut alueen luontoarvoiltaan tavanomaiseksi.

Toinen selvitys kartoitti lepakot kesällä 2026. Alueelta löytyi neljä lajia: pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa ja isoviiksisiippa. Kaikki Suomen lepakot ovat rauhoitettuja ja kuuluvat EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltuihin lajeihin. Hirvi-Simunan luolan ja Hirvi-Simunan kivien lohkareikot saivat ylimmän luokan. Lepakot käyttävät niiden onkaloita lisääntymis- ja levähdyspaikkoina tai mahdollisina päiväpiiloina. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 78 §). Selvityksen mukaan lepakot käyttävät Lehtivuoren aluetta hyvin laaja-alaisesti. Maankäytön suunnittelussa pitäisi siksi turvata myös niiden ruokailualueet ja siirtymäreitit.

Liito-orava ja hajuheinä

Kunnan ympäristönsuojelu kartoitti Lehtivuoren liito-oravat keväällä 2024 Sääksjärven osayleiskaavan valmistelua varten. Vuoden 2018 luontoselvityksessä lajia ei alueelta löytynyt. Nyt kartoitus löysi kaksi liito-oravan asuttamaa elinympäristöä, joissa oli kolopuita ja papanapuita. Ne ovat liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, joiden hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 78 §). Selvityksen mukaan niille on jätettävä kulkuyhteydet, joissa on yli 10 metriä korkeaa puustoa.

Hajuheinä on EU:n tiukkaa suojelua edellyttävä ja Suomessa silmälläpidettävä kasvi. Kunnan seurannassa heinäkuussa 2022 sitä ei enää löytynyt kahdelta Ruskontien varren vanhalta kasvupaikalta. Paunun pohjoispuolen louhikossa kasvoi neljä esiintymää. Hirvi-Simunan luolan lähellä jyrkänteellä oli noin 90 yksilön esiintymä. Kaavaa varten tehdyn hydrologisen selvityksen jälkeen asuinalueiden rajoja siirrettiin niin, etteivät ne ulotu läntisen esiintymän valuma-alueelle. Esiintymien ympärillä hakkuita pitäisi välttää 50 metrin etäisyydellä, koska metsän reuna kuivattaa kasvupaikkoja.

Asemakaavan selvityksessä heinäkuussa 2026 Hirvi-Simunan luolalla laskettiin noin 100 hajuheinää ja Paunun pohjoispuolen louhikossa noin 70. Muita kasvustoja alueelta ei löytynyt. Selvitys suosittelee esiintymien ympärille vähintään 30 metrin suojavyöhykettä. Vielä parempi olisi 40–50 metriä.

Sääksjärven osayleiskaavassa molemmat liito-oravan elinympäristöt on merkitty luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiksi alueiksi. Niiden väliin on osoitettu viheryhteys. Hajuheinän kasvupaikoilla kaavamääräys kieltää rakentamisen ja metsänkäsittelyn alle 50 metrin päässä esiintymistä. Pirkanmaan ELY-keskuksen mittauksen mukaan kaavan katu- ja tonttivaraukset ulottuvat kuitenkin useassa kohdassa tätä lähemmäs, lähimmillään 9 metrin päähän. ELY-keskus valitti kaavasta hallinto-oikeuteen. Sen arvion mukaan Paunun esiintymän viereen varattu katu hävittäisi hajuheinän alueelta erittäin todennäköisesti.

Lähteet

Lue myös, mikä LemPi-metsä on ja mikä sitä uhkaa. Sivulla Sääksjärven osayleiskaava kerrotaan, miten kaava koskee Lehtivuorta.